Josko nyt viimein pääsisi itse asiaan, eli varsinaiseen pentublogiin. 

Kiitettävästi on tullut lähiviikkoina sahattua väliä Heinola - Mikkeli - Heinola, Kainoa ja lapsia katsomassa. Siellä kaikki hyvin.

12-14 vrk:n aikoihin pikkuiset silmät aukesivat ja kuhina maitobaarissa oli välillä melkoista.

17vrk iässä maailma laajeni pentulaatikosta jo kokonaiseen huoneeseen. Liikkuminen on jo enemmän kävelyä kuin ryömintää, mutta tasapaino ei kyllä vielä ole vankkaa. 

18 vrk nähtiin ensimmäiset kunnon leikkiin kutsut. Ähinää ja murinaa mahtui maailmaan, kun kakarat sovittelivat hampaattomia ikeniään toisiinsa. Pennut ottavat jo kontaktia ympäristöönsä kiipeillen syliin, agikeinulle (baby-mallia) ja Kainon omaan yksiöön.

Yksilöllisyyskin alkaa jo vähän näkyä, joukkoon mahtuu camel boots - äijää, ärhäkkää pimua, vilperttiä, kovaäänistä tyttöä ja poikaa, kuin myös lunkimmin ottavia maailman syleilijöitä. Jännä nähdä, miten luonne iän mukana muuttuu - vai muuttuuko? Myös ulkonäöllisesti (tai äänestä!) pystyn jo suurimman osan erottamaan ilman tunnistusmerkintää.

Oma suosikki alkaa pikku hiljaa muotoutua ja pentukuume on ihan mahoton! Voisivat alkaa jo puremaan ja repimään, niin ehkä se fiilis siitä haalistuu eikä tee enää mieli adoptoida niitä kaikkia ;)

Kaino on hoitanut emon hommat todella hyvin. Siisteys- ja ruokapalvelu pelaa. Vähän oli naurussa pitämistä, kun Helatorstaina kakarat ottivat ekat leikit ihan yhtäkkiä. Kaino katteli vierestä melko hämmentynein ilmein jälkikasvunsa äkillistä energian puuskaa ja päätti äkkiä avata baarin, jotta homma rauhottuu. Ihana K

Oikealle sivupalkkiin askartelen pennuille oman gallerian.