Niin vaan aika kului ja Kainon ja Yavan lapsosista jo suurin osa on muuttanut omien ihmisten luo.
Ohessa kuvallinen esittely, tosin kuvat ajalta kun pennut n. 6 vkoa.

Mustantassun Konu (uros)

Konu matkasi äitinsä kanssa kotiin. Konun varalle on suunniteltu hakukoiran uraa, jälkeä ja agilityäkin varmasti kokeillaan. 

 

Mustantassun Kaunokki (narttu)

Kaunokki on näppärä neiti, vielä vailla omaa kotia.

 

Mustantassun Kelpo "Kepo" (uros)

Kelpo-pojan varalle on sunniteltu agilityä ja tokoa.

 

Mustantassun Kunto (uros)

Iso ja tumma poika, The Man. Kunto nukkuu, syö ja leikkii silloin kun sitä itseään huvittaa. Kunto on alusta asti ollut porukan isoin ja äänekkäin. Monenkin pennunkatselijan sydänten (-ja akillesjänteen) murskaaja.Kunto on vielä vailla omaa ja osaavaa kotia.

 

Mustantassun Kola "Cola" (uros)

Kola lähti isänsä oppiin agiliitoon.

 

Mustantassun Kielo (narttu)

Kielo-Vieno, pekingeesiltä näyttävä matriarkka. Painii Kunton kanssa samassa kokoluokassa ja asemassa. Kielo tietää, että isoksi kasvaessa on hyvä nukkua ja syödä hyvin. Halutessaan Kielo käy ilmaisemassa muille läsnäolonsa. Kielolle etsitään hyvää kotia ja omaa ihmistä.

 

Mustantassun Kava (uros)

Kava siirtyi jo eläköityneiden koirien laumaan täyttämään ohjaajan agilitykärpäsen uutta puraisua. Kava ja Kola ovat myös työkavereita.

 

 

 

Mustantassun Kullannuppu (narttu)

Kullannuppu, pieni ja pippurinen tyttö opettelee pelastuskoiran elämää.

 

Vielä siis 1u + 2n vailla omaa kotia. Heräsikö kiinnostus, ota yhteyttä Tuijaan www.mustattassut.com/

 

Kaino oli kerrassaan kunnon äiti, oikein kelpo mammakoira. Pentue oli hyvinkin tasainen ja odotusten mukainen. Rohkeita ja saalisviettisiä penneleitä, jotka eivät pienestä hetkahda. (Jälkikirjoituksena todettakoon, että Konu veteli täysiä sikeitä korvaakaan hetkauttamatta ensimmäisen kunnon ukonilman aikaan mökillä.)

Kaino ja kotiväki toivottaa pennuille oikein hyvää elämää, pidetäänhän yhteyttä ja nähdään!

... ja on silti kovin ihania.

Ikää on jo päälle 5vkoa, eikä oma pentuhuone enää riitä. Maailmaa on nähtävä ja maisteltava.

Pupsit ulkoilee, leikkii, syö kiinteää ruokaa (ja siinä sivussa paljon muuta), treenaa

Olen yrittänyt viettää paljon aikaa pentujen kanssa, oma valinta ja samalla jonkinlainen käsitys kakaroista alkaa jo muodostua. Juhannuksena kokoonnutaan osan muiden tulevien omistajien kanssa pentulaan ja yritetään tehdä alustavia päätöksiä, jotta oikeat nimet ja pennut löytäisivät toisensa. Muita en vielä julkaise, mutta pitkällisen pohdinnan jälkeen meille muuttaa Kainon mukana Konu.

Kun suurin osa aksakansaa vietti viikonloppuaan Nastolassa SM:ssä, hoitelin minä pentulassa ketyn virkaa. Seuraavia muistikuvia viikonlopusta:

• Herätys 5.30. Siis oikeesti. Olin jo aikani kuunnellut lasten raivoisaa rähinää "henkilökuntaaaaaa", noteerannut Kainon, joka aina kääntyessäni kävi vilkaisemassa ja ilmaisemassa myös omaa aamupalan tarvettaan. Vihdoin päätin, että olkoon, kai sitä nukkua kerkiää vanhanakin. Kainolle ruoka, pennuille ruoka, kaikki pihalle pissalle ja keräily takasin sisälle. VASTA sitten katoin kelloon: 5.30. Kiitti ketusti, menin takasin nukkumaan.
• Koirankynnenleikkaaja x 4. (tai siis 5, mukaan lukien KV) Nina ja Pekka oli onneksi vastikään manikyroinut toiset neljä. Samassa yhteydessä ensimmäistä kertaa tutustuttiin kaulapantaan. 
• 1,2,3,4,5,6,7...8. MISSÄ kahdeksas?! Jatkuva päässälasku.
• Tilkinnyt ja tukkinut useita uusia kohtia, joihin pieni koiranpentu (yleensä ylimmässä kuvassa lahkeessa roikkuva neitokainen) voi joutua. Mm. rännien "siepparit", kenkäteline, auton alus jnejne..
• Jatkuvasti on joko Kainon tai lasten ruoka-aika. 
• Pentujen siirto sisältä ulos tai ulkoa sisälle. Nostat 2 pentua huoneesta pois ja käsket Kainon ulos. Hakiessasi kahta seuraavaa, Kaino ja 2 lasta tulevat takaisin sisälle. Komennat Kainon ulos, nostelet 4 pentua eteisestä pihalle (toki tämä on juuri se hetki, kun pissa tulee), haet 2 seuraavaa ulos, palaat sisälle, häädät Kainon ja 6 pentua ulos, vielä yksi hakukerta jonka jälkeen juokset ovesta ulos Kainoa kutsuen ja "pentupentupentuuu" kiljahduksia päästellen. Ulkoa kannat myös 1 tai 2 kerrallaan sisälle, kuuntelet pentuhuoneeseen teljettyjen lapsosten (portin yli kiivetään jo ihan kohta) sydäntäsärkevää raivonkiljuntaa, pidät mielessäsi monta olet vienyt sisälle ja todennäköisesti 7. jälkeen iskee paniikki - missä se viimenen on?! (Joko auton tai ruusupuskan alla)
• Siivoat pissaa ja kakkaa, sisältä ja ulkoa.

Koska valinta on vaikea ja oma mieli ehkä hieman puolueellinenkin, pyysin apua kaveriltani Marilta. Hyvä ystävä toki opettaa lapsosille pahoja tapoja, kuten paidassa roikkumisen. Myös lahkeeseen käytiin kivasti kiinni, oliskos siellä vaikka pieniä montsu-koiran alkuja  Belgien lisäksi Mari harrastaa myös valokuvausta "oikealla kameralla" (lue: järkkäri), posetuskuvat kaikista lapsista otettiin myös. Esittelen ne sitten seuraavalla kerralla.

Kaino on edelleen kunnon äiti, vaikkakin pentujen hampaat on jo terävät. Kiinteän ruokailun ohessa Kaino avaa myös maitobaarin. Hellän äidillisesti Kaino myös ilmoittaa, milloin baari on kiinni. Hiukan Kainon on hankalaa käsittää, että kaikki ihanat lelut (ja Marin huppari) on lapsosia varten. Äidillisellä sitkeydellä Kaino kuitenkin kestää myös niskassaan kiipeävät pennut, luuta tai lelua mutustaessaan. Kovasti tämän pentuhuuman lisäksi on myös Kainoa kova ikävä. Välillä käydään pienellä pääntuuletus kävelyllä tai otetaan pihassa ihan pienen pientä tottista. Konun lisäksi odotan kovasti myös Kainoa kotiin, että päästään hiljalleen kuntoa nostamaan ja loppusyksystä myös kisaamaan. Pakkohan se on tän vuoden puolella hoitaa himaan TK2 ja ainakin HK1. Tiiä vaikka aksaakin starttais...

Kuulumiset tällä erää tässä. Jos kiinnostus heräsi, yhteydessä voi olla Tuijaan, linkki Mustantassun kennelin sivuille taitaa löytyä mun ekasta postauksesta. Kuvia lisään pentugalleriaan hetimmiten.

 

 

 

 

Josko nyt viimein pääsisi itse asiaan, eli varsinaiseen pentublogiin. 

Kiitettävästi on tullut lähiviikkoina sahattua väliä Heinola - Mikkeli - Heinola, Kainoa ja lapsia katsomassa. Siellä kaikki hyvin.

12-14 vrk:n aikoihin pikkuiset silmät aukesivat ja kuhina maitobaarissa oli välillä melkoista.

17vrk iässä maailma laajeni pentulaatikosta jo kokonaiseen huoneeseen. Liikkuminen on jo enemmän kävelyä kuin ryömintää, mutta tasapaino ei kyllä vielä ole vankkaa. 

18 vrk nähtiin ensimmäiset kunnon leikkiin kutsut. Ähinää ja murinaa mahtui maailmaan, kun kakarat sovittelivat hampaattomia ikeniään toisiinsa. Pennut ottavat jo kontaktia ympäristöönsä kiipeillen syliin, agikeinulle (baby-mallia) ja Kainon omaan yksiöön.

Yksilöllisyyskin alkaa jo vähän näkyä, joukkoon mahtuu camel boots - äijää, ärhäkkää pimua, vilperttiä, kovaäänistä tyttöä ja poikaa, kuin myös lunkimmin ottavia maailman syleilijöitä. Jännä nähdä, miten luonne iän mukana muuttuu - vai muuttuuko? Myös ulkonäöllisesti (tai äänestä!) pystyn jo suurimman osan erottamaan ilman tunnistusmerkintää.

Oma suosikki alkaa pikku hiljaa muotoutua ja pentukuume on ihan mahoton! Voisivat alkaa jo puremaan ja repimään, niin ehkä se fiilis siitä haalistuu eikä tee enää mieli adoptoida niitä kaikkia ;)

Kaino on hoitanut emon hommat todella hyvin. Siisteys- ja ruokapalvelu pelaa. Vähän oli naurussa pitämistä, kun Helatorstaina kakarat ottivat ekat leikit ihan yhtäkkiä. Kaino katteli vierestä melko hämmentynein ilmein jälkikasvunsa äkillistä energian puuskaa ja päätti äkkiä avata baarin, jotta homma rauhottuu. Ihana K

Oikealle sivupalkkiin askartelen pennuille oman gallerian.

 

 

"Se, mitä olimme, olemme nyt.
 Se, mitä meillä oli, on edelleen.
 Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
 Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
 ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
 ...kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
 ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
 etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
 ole hiljaa.
 Sulje silmät.
 Hengitä.
 Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
 En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa."
 -tuntematon-

Hyvää matkaa maailman rakkain!

Leijonien MM-kullan kunniaksi Kaino pyöräytti 16.5. klo 4.50 - 8.30 välisenä aikana 8 potraa pentua, 5 poikaa ja 3 tyttöä.

 

 

 

Emo ja pentuset voivat hyvin. Tänään kävin ekan kerran marsuja moikkaamassa ja voi elämä ne on ihania!

Kotosalla onkin tyhjä olo, Kaino on ollut kasvattajalla äitienpäivästä alkaen. Ransu nauttii -onneksi- elämästään täysissä voimissa, hyvin hemmoteltuna. Ilman patologin lausuntoja ja röntgenkuvia ei tulisi mieleenkään, että pienellä partasuulla jyllää sisällä syöpä. Yhteistä aikaa ei enää ole kauaa, mutta tehdään siitä sitäkin laadukkaampaa!

 

Vanha jengi koolla viimeisenä yhetisenä iltana.